AROMATERAPIA

Aromaterapia perustuu kukista, lehdistä, hedelmistä, kuorista, pihkasta ja juurista saataviin aromaattisiin, tuoksuviin öljyihin. Niillä aktivoidaan ihmisen kehon ja tunne-elämän tasapainoa ja harmoniaa.

 

Koska ihminen ja kasvi ovat saman elämänenergian heijastumia, on kasveilla kyky vahvistaa ihmisen elämänvoimaa sen kaikilla tasoilla; fyysisellä, henkisellä ja tunnetasolla.

 

Jokaisella eteerisellä öljyllä on näin ollen yksilöllinen vetovoima tiettyihin ruumiinosiin, mielen alueisiin ja tunnetiloihin.

 

 

ETEERISET ÖLJYT

Kasvin persoonallisuus; sen tuoksu ja olemus tallentuu eteeriseen öljyyn, joka useimmiten vesihöyrytislataan hyvin hellävaraisesti.

 

Osalla öljyistä on mm. hormonaalinen, umpirauhasten toimintaa tasapainottava vaikutus, osa taas aktivoi elimistön suoja- ja puolustusmekanismeja.

 

Öljyt voivat desinfioida, säädellä verenpainetta, lievittää kipuja, laukaista kouristuksia jne. Tuoksu voi rauhoittaa, rentouttaa, poistaa masennusta ja ahdistuneisuutta, mutta myös virkistää, aktivoida, erotisoida.

 

ÖLJYJEN KÄYTTÖ

Hoitavassa aromaterapiassa eteerisiä öljyjä käytetään eri tavoin. Yleisin on koko kehon rentouttava hieronta. Muita menetelmiä ovat mm. tuoksulamppu, kylvyt, höyryhengitys, hauteet, suihkeet.

Öljyjä hyödynnetään ihonhoidossa ja niistä voidaan valmistaa myös ylellisiä parfyymejä.

 

Hieronnassa eteeriset öljyt liukenevat ihon kautta kehoon, jossa ne kulkeutuvat veren ja imunesteen mukana koko elimistöön. Tuoksuina öljyjen molekyylit kulkeutuvat keuhkoihin ja imeytyvät hengityksen myötä vereen.

 

HISTORIAA

Aromaterapia on ollut käytössä itämaisissa hoidoissa tuhansia vuosia. Kiinasta ja Intiasta aromaattisten öljyjen käyttö kantautui Egyptiin n. 3 000 vuotta eaa, jossa se otettiin käyttöön faaraoiden ja ylhäisön keskuudessa. Egyptistä öljyt kulkeutuivat Kreikkaan ja Roomaan.

 

Roomalaiset kehittivät kokonaisen kylpyläkulttuurin näiden tuoksuvien aineiden ja hieronnan avulla.

 

Roomasta tieto eteerisistä öljyistä kantautui kaupan välityksellä muualle Eurooppaan. Vuosisatojen saatossa sitä käytettiin ja kehitettiin, mutta varsinainen läpimurto sijoittui 1920-luvulle öljyjen kemiallisten tutkimusten myötä.

 

Takaisin edelliselle sivulle