Luontaislähde Kotkansiipi

LASTEN RIIPPUVUUKSISTA…

Seuraavat asiat ovat ajatuksia lääkäri Anu Wacklinin pitämän luennon pohjalta Vantaalla tammikuussa 2002. Aihepiiri käsitteli lasten riippuvuuksia keskittyen tällä kertaa lähinnä nuorten parissa esiintyvään tietokone/peliriippuvuuteen. Kuten jokainen aikaansa seuraava aikuinen tietää on tietokoneriippuvuus muodostunut vähitellen osalle nuoristamme sairaudeksi, josta usein perheen ulkopuolella vaietaan. Viaton rentouttava, iloa aiheuttava pelaaminen kehittyy pakonomaiseksi tarpeeksi avata tietokone ja sukeltaa sen virtuaalimaailmaan mielihyvämatkoille Nuoren käyttäytymisessä alkaa vähitellen ilmetä piirteitä, jotka voidaan luokitella mielen häiriöiksi ja jotka mieluiten häpeästä kielletään ja pidetään salassa ulkomaailmalta. Asiaa vähätellään eikä nuori itsekään pysty näkemään tilanteen vinoutumista, sillä hän on kasvuprosessissaan tuuliajolla muutenkin kehittyvän kehonsa ja persoonallisuutensa kanssa. Mitä on tehtävissä vai onko kaikki jo menetetty? Mikä johtaa lapsen tietokoneen pariin? Miten sen käyttö riistäytyy käsistä? Syytämmekö lasta vai haukummeko vanhempia? Jos emme tekisi kumpaakaan vaan pohtisimme asiaa ulkopuolisina tarkkailijoina. Hän, joka tuntee pistoksen sisimmässään, yrittäkööt ravistautua siitä eroon. Sillä onnellisia ovat ne, jotka eivät tuomitse itseään.

Mitä on riippuvuus?

Riippuvuudet voidaan luokitella hyviin ja vähemmän hyviin. Meillä kaikilla ihmisillä on riippuvuuksia, jotka liittyvät olemassaoloomme ja henkiseen hyvinvointiimme. Riippuvaisuutemme syömisestä, juomisesta, hengittämisestä ja läheisyydestä ovat itsestään selviä perusasioita, jotka kuitenkin voivat riistäytyä tasapainotilastaan ja aiheuttaa ihmiselle myös hankaluuksia. Jos esimerkiksi syöminen menee ”överiksi”, se siirtyy haitalliselle puolelle aiheuttaen asianomaiselle syyllisyyden ja mielihyvän kierteen terveydellisten vaikutusten lisäksi. Riippuvuus luokitellaan sairaalloiseksi, kun ihmisellä on pakonomainen tarve toistaa jotain asiaa saadakseen mielihyvää. Kuten tiedämme, riippuvaisuutta voi esiintyä monella eri elämän alueella. Olemassaolon tyhjyys on nykyajan tyypillinen ongelma. Se on henkisen tason toiminnan häiriö, jota yritetään täyttää mm. syömisellä, nautintoaineilla, seksillä tai peleillä.

Nuori ja tietokone

Nykypäivän yhteiskunnassamme on tietokoneella kasvavan suuri rooli ja lapset tutustuvat siihen usein jo päiväkoti-ikäisinä. Koulumaailma opastaa heitä sähköisen maailman saloihin ja yhä useammasta kodista löytyy oma tietokone. Tulevaisuus on huimasti kehittyvän tietokonealan ja sen jokapäiväinen käyttö on normaalia nykyisen mittapuun mukaan. Mutta mitä viestivät ne lapset ja nuoret, jotka ovat jääneet koukkuun ja joilla todellisuus on hämärtynyt sosiaalisten taitojen puutteesta puhumattakaan? Jos tietokone olisi vaikutuksiltaan ainoastaan ihmisen kehitystä tukevaa ja henkistä nälkää ruokkivaa, ei nuorten kasvavien ihmisten kehityksen pitäisi häiriintyä. Mutta jotain on jäänyt huomioimatta, sillä ongelma alkaa olla laajamittainen ja sen seuraukset vakavia.

Riippuvuuden kehittyminen

Jokainen, joka tietokoneen ääreen istahtaa sulkee tahtomattaan pois muut ihmiset ja ympäristön havainnointipiiristään. Jännitys ja mielihyvä lumoavat nuoren ihmisen hyvin nopeasti ja korvaavat arkielämän pettymyksiä ja ”tylsyyttä”. Virtuaalitodellisuus tuo elämään ”elämisen makua” ja ei ihme, että nykypäivän nuori mainonnan ja elokuvateollisuuden luomassa harhassa ei löydä arjesta elämäänsä mielekkyyttä. Keksityt sankarit ovat aikamme idoleita ja esikuvia, jotka väkivaltaisilla piirteillään ja ”aina voittaja” -tyylillään hämärtävät sydämen äänen ja pahimmillaan vääristävät elämänkokemusta vailla olevien nuorten sosiaalista kanssakäymistä. Mutta kuinka nuori päätyy viettämään aikaa tietokoneen ääreen? Käytännössä se taitaa tarkoittaa, että hänellä ei ole muuta mielenkiintoista puuhaa itsellään tai seuraa, jonka kanssa viettää aikaa muun mielekkään toiminnan parissa. Uraputkessa, ”elämän mielekkyyden tyhjiössä”, olevat vanhemmat saattavat olla työn vaatimuksesta paljon pois joko kotoa tai kotona töitä tehden järjestäen kuitenkin lapsilleen ns. ”hyvät oltavat”, usein myös pelejä ja vempaimia. Lapset vaurioituvat vanhempien todellisuuden vääristymistä, sillä kiire, stressi ja henkinen läsnäolottomuus vievät jälkikasvulta mahdollisuuden läheisyyteen ja tukevaan yhdessäoloon. Perhe elää saman katon alla, mutta he eivät välttämättä elä yhteydessä toisiinsa. Arjen rutiineja suorittaessa saattaa perheen henkinen merkitys unohtua olemisen keskittyessä suorittamiseen ja loputtomiin velvollisuuksiin.

Koululiikunnan viikkomäärän vähentyessä jatkuvasti ei monikaan nuori tunne suurta vetoa liikuntaharrastusten pariin vapaa-aikanaan vaan aikaa täytetään Tv- ja elokuvaviihteellä. Nuori kadottaa helposti kosketuksen arkielämään, sillä nykypäivän yhteiskunta ei rohkaise häntä hiljaisuuteen, oman sisäisen äänensä kuunteluun, arvokkaaseen yksilöllisyyteen tai keskusteluun elämää suuremmista kysymyksistä. Kenen kanssa nuori voi keskustella henkisistä asioistaan, jos vanhemmat eivät edes materialistisessa elämäntavassaan tunnusta hengen ja sielun olemassaoloa?

Ystäväpiiri ja sen suuntautuminen vaikuttaa suuresti ikäistänsä seuraa tarvitsevien nuorten elämään. Jos muut kaverit harrastavat pelaamista, hakeutuu nuori helposti tuon yhteisen maailman pariin saaden jengiytyneeltä ystäväpiiriltään rohkaisua ja sosiaalista hyväksymistä. ”Kun kerta niilläkin saa pelata, miksei meilläkin?” Tämä on yleisin tapa puolustaa pelaamista ja monet vanhemmat menevät tähän ansaan. Vastauksesta ilmenee kuinka vanhemmat itse ovat elämän tarkoituksen ja merkityksen pohtineet. Kiireessä on helppo antaa periksi kiusaukselle paikata huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä vapaiden käsien antamisella nuorelle pelaamisen suhteen. Pelaamista lähes työkseen harrastavien kavereiden keskustelu pyörii usein yksipuolisesti virtuaalitodellisuuden parissa, jolloin pikkuhiljaa häviää aito kontakti toiseen ihmiseen. Valitettavan usein saattaa käydä niin, että nuoren ystävyyssuhteet hiipuvat ja hän elää yksin tietokoneensa kanssa. Pahaa yksinäisyyttään paikatakseen hänen täytyy pelata entistä enemmän, jottei tyhjää kipua aiheuttavaa aikaa jää jäljelle.

Tietokonepelejä voidaankin verrata crack-huumeisiin, joilla on lyhyt puoliintumisaika ja joita täytyy saada nopeasti lisää.

Riippuvuusoireista

Tietokoneriippuvuus saattaa ohittaa elämän perusasioita kuten mm. syömisen, sillä nuori ei välttämättä huomaa nälkäänsä tai malta hakea itselleen hyvälaatuista ravintoa. Tämä aiheuttaa nopeasti alhaisen verensokerin, hypoglykemian, jonka oireita ovat esim. ärtyneisyys, madaltunut vastoinkäymisten sietokyky, alentunut keskittymiskyky, unihäiriöt, väsymys, pelot, levottomuus ja asioista kiinnostumattomuus. Selvitäkseen ”hengissä” nuori nauttii ravinnokseen usein nopeasti verensokeria nostattavia aineita kuten karkkia, limua ja muita makeita ja suolaisia ruokia, jotka puolestaan aiheuttavat kierrosten kiihtymisen ja yliaktiivisuuden. Nämä äkillisesti verensokeria nostavat aineet pakottavat nuoren haiman tuottamaan insuliinia, jotta elimistön äkillinen liiallinen sokerimäärä taas saataisiin pudotettua normaalille tasolle. Insuliinin vaikutuksesta verensokeri laskee jälleen kuin lehmänhäntä ja pian edessä on taas hypoglykemiatila. Syömättömyys ei ole vain ravinnon puutetta vaan ”roskaruokailu” rasittaa nuoren kehittyvää elimistöä johtaen pahimmillaan pysyviin toimintahäiriöihin. Alhainen verensokeri vaikuttaa päähän, sillä aivoille riittävä verensokeri toimii suojana ja joskus pelaaminen voi jopa aiheuttaa epilepsiatyyppisiä oireita. Joten pelaaminen ”tyhjällä mahalla” on vakavasti otettava vaara. Ruoan tarjoilu nuoren peliluolaan antaa vanhemmille mahdollisuuden varmistaa ravinnonottoa ja siinä on luonnollinen tilaisuus nähdä mitä nuori pelaa. Keskustelu voi lähteä liikkeelle spontaanisti, kun siihen tarjoutuu tilaisuus hänen valtakunnassaan. Pelitilanteeseen saattaa liittyä myös rituaalinomaisuutta, johon tietyt juomat ja namut luovat oikeat fiilikset.

Nuori ja perhe

Tietokoneriippuvuuteen liittyy tunneriippuvuus, joka saa aikaan vieroitusoireita liian pitkän pelaamattomuuden seurauksena. Vanhemmat saattavat tuntea pettymystä, katkeruutta, jopa vihaa tilanteen johdosta ja nuori peittää syyllisyytensä ärtyneisyydellä. Pelaamisen estoyritykset saavat aikaan raivokohtauksia, jotka tulehduttavat entisestään huonontuneita ihmissuhteita. Tunneriippuvaisuus on salaista ja se voi korvata muita ihmissuhteita, jolloin nuori voi erakoitua. Hän vetäytyy perheen parista omaan peliluolaansa. Tilanteeseen voi liittyä voimakasta kieltämistä, jolloin kukaan asianomainen ei näe tilanteen todellisuutta vaan ongelmaa vähätellään ja se siirretään syrjään antaen asian vain olla. Myrtyneiden vanhempien kohtaaminen ei kannusta lasta kasvamaan aikuisuuteen vaan juopa sukupolvien välillä syvenee. Nuori tukeutuu enemmän samanhenkisiin kavereihinsa, jotka ymmärtävät ja arvostavat kohtalotoveriaan. Jos vanhemmat eivät pysty pysähtymään ja tajuamaan mahdollisuuksiaan nuoren auttamiseksi, tilanne kehittyy äärimmäisen hankalaksi. Pelaajat tulevat ns. toimimattomista perheistä, joiden yhteiskuntaluokka voi olla mikä tahansa. Suurimpana yhdistävänä tekijänä näiden perheiden välillä on todella toimimattomuus, joka ei tarkoita perheen aktiivisuutta kodin ulkopuolella. Kyse on perheen sisäisen dynamiikan toimimattomuudesta, koska perheenjäsenet eivät kohtaa toisiaan arjen pyörteissä. Lapset ovat ehkä oppineet tuloshakuisuuden vanhemmiltaan ja pyrkivät itse samaan, jolloin perhe ei välttämättä koskaan pysty vain olemaan yhdessä. Perheen oma tyhjä aika antaa mahdollisuuden kohtaamiseen, kuunteluun ja keskusteluun, joka on äärimmäisen tärkeää yksilöille ja perheyksikölle. Eli kyseessä on paljon suuremmasta asiasta kuin alkuunsa voisi olettaa. Lasten ja nuorten sanotaan heijastavan ulos sitä mitä heille annetaan, minkälaisessa ilmapiirissä kasvavat ja kuinka itse ihmisinä asioihin suhtautuvat rakentamillaan asenteilla.

Liikkeellelähtö

Kuinka pattitilannetta voi lähteä käsittelemään ja purkamaan? Jotta nuorta voisi ylipäätään lähestyä, kannattaa mennä seuraamaan hänen mielenkiintonsa kohdetta ja siellä tapahtuvia asioita. Pelien seuraaminen vierestä ilman tuomitsemista tai syyllistämistä päästää vanhemman hiukan lähemmäksi nuorta edes hetkeksi. Kiinnostuminen ja kysely pelien maailmasta saattaa avata jonkinlaisen yhteyden, josta voi lähteä syvemmille vesille myöhemmin. ”Meidän perheessä ei toimita näin” –kommentit pelaavan nuoren kanssa eivät johda todennäköisesti muuhun kuin uusiin yhteydenottoihin ja syvempiin kuiluihin, joten vanhemmat ja lapset joutuvat harjoittelemaan yhdessä kompromissien tekoa. Nuoren kanssa on hyvä keskustella hänen tuntemuksistaan, mitä mieltä hän itse on pelaamisesta. Tuomitseminen ja syyttely eivät johda mihinkään ja vanhemmat joutuvatkin kuuntelemaan tarkkaan sisintään. Vanhan mallin mukainen auktoriteettilähtöinen ajatustapa ei toimi enää tämän ajan lasten kanssa vaan heidän kanssaan vanhemmat saavat harjoitella kohtaamista. Aikuisen kannatta kohdata itsensä nuoren rinnalla ja hyväksyä omat negatiiviset asenteet, jotka tyytymättömyyteen liittyvät. Nuorelta ei voi riistää mielihyvän tuottajaa pois vaan se täytyy korvata jollain muulla hyvällä. Perheen kannattaa keskustella mitä pelejä pelataan ja kompromissilla edetä pikkuhiljaa seesteisempään suuntaan, sillä kokonaan ei pelejä voi kertaheitolla nuoren elämästä poistaa. Nuorelle tulisi kertoa miltä itsestä tuntuu sydämen sopukoissa ja miksi haluaisi muuttaa mallin. Jos vanhempi on itse elämäntyylillään johtanut lastaan pelaamiseen, voi hän halutessaan ilmaista sen purkamisen tarpeellisuuden. Kuitenkin hänen tulee ymmärtää tämän tarkoitus, sillä turvatessaan jälleen vanhempaansa lasta ei voi yllätäin jälleen jättää tyhjän päälle. Vanhemmat tarvitsisivatkin usein uutta kurssitusta vanhempana olemisesta ja pysähtymistä elämän edessä.

Poikien maailma

Tietokoneriippuvaisten keskuudessa poikien osuus on huomattavasti suurempi kuin tyttöjen. Tämä selittyy eri tavoin rakentuneilla sisäisillä painotteilla, sillä pojat ovat suuntautuneita enemmän tutkimiseen. Nykypäivä ei anna pojille tarpeeksi haastetta arkipäivän touhuihin ja monet heistä mieluusti pakenevat virtuaalitodellisuuteen, jossa "minä" pääsee kokemaan haasteita ja sankaruutta. Koulumaailma on enemmänkin mitoitettu tyttöjen mallin mukaisesti eikä monillakaan isillä ole annettavana aikaa pojilleen, jotka tarvitsevat ”miehistä” yhdessäoloa ja kannustusta kasvamisen kannalta. Pojille ja isille tarvitaan toiminnallisuutta, jonka avulla saadaan elämään tietokoneen korvaavaa mielihyvää. Monet isä-poika-duot ovat lähteneet harrastamaan yhdessä fyysisten lajien tai muiden harrastusten pariin ja löytäneet tältä saralta purkutien hankalaan solmuun. Nuori täytyy saada ensin kiinnostumaan ja innostumaan asiasta ja siinä korostuu vanhempien asiaan sitoutuminen. Extreme-lajit ovat nousseet suosioon ja omalla tavallaan antavat samantyyppistä mielihyvää kuin pelien maailma. Näissä lajeissa korostuu oma pärjääminen ja omien pelkojen ja fyysisten rajojen ylittäminen, mutta kaikkein arvokkainta on yhdessä tekeminen ja yhteinen mielenkiinnon kohde. Sellainen puuhastelu, jossa lapsen ei tarvitse osoittaa pärjäämällä olevansa hyvä jälkeläinen vaan oleminen, jossa yhdessäolo on oleellisinta.

Vinkkejä

Mitä kaikkea voi yrittää saadakseen jalkansa oven rakoon? Sille ei aseta mikään rajoja, ainoastaan mielikuvitusta tarvitaan ja halukkuutta. Nuoren voi kutsua kanssaan ulos syömään varsinkin, jos häneltä ruokailu tuppaa unohtumaan. Luontokokemukset ja elämysmatkailu ovat monen nuoren mieleen, pienemmälle lapselle vanhemman lukemat sadut ja syli korvaavat usein helposti videot ja pelit. Jos pelaajan harteita särkee, on siinä oiva tilaisuus ottaa luonnollinen kosketus käyttöön. Ei tarvita välttämättä hierontaöljyjä, siitä hieman ruokaöljyä käsiin ja lempeästi hieromaan. Jalkojen ja pohkeiden hierominen ennen nukkumaanmenoa tuntuu aikuisesta ja lapsesta taivaalliselta. Ja jos sänkyyn voisi ottaa mukaan kuumavesipullon/lämmitetyn kauratyynyn, tekee uni tuloaan rentouttaen mielen ja kehon. Mielihyvää! Kaupunkien nuorisotoimet järjestävät kaikenlaista aktiviteettia nuorille ja useilta paikkakunnilta löytyy nuorisoasemia, joista löytyy puuhastelemista ja mahdollisuus kohdata muita nuoria ja nuoriso-ohjaajia.

Suomen Latu mm. järjestää vaellustoimintaa, seurakunnat nuorille ohjattua puuhaa. Ei muuta kuin soittamaan oman paikkakuntansa nuorisotoimesta vastaavalle ja kyselemään mahdollisuuksia. Oman paikkakunnan lastensuojelusta, kuten muistakin lasten toimintaa tukevista yhdistyksistä saattaa saada tarvittaessa taloudellista tukea lasten toimintaan. Yksinhuoltajien kannattaa ottaa yhteyttä Pienperheyhdistykseen puh.7242006 toiminnan tukemiseen liittyvissä kysymyksissä.

Kun mikään ei tunnu auttavan…

Usein vanhempien omat eväät loppuvat ja he ovat hämmentyneitä toivottomuutensa keskellä. He yrittävät kaikkensa; suostuttelevat, uhkaavat, käyvät kauppaa, lahjovat minkään toimintatavan tuomatta ratkaisua tilanteeseen. Koska tietokoneriippuvaisuus on yleinen ilmiö tänä päivänä, löytyy nuorelle ja vanhemmille ryhmiä, joista saada apua ja tukea tilanteeseen. Niissä voi keskustella asian aiheuttamista tuntemuksista ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvista esteistä asiantuntevien auttajien kanssa, joihin ei pidä epäröidä ottaa yhteyttä. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on sekä vanhemmille että lapsille ja nuorille osoitettua palvelua, josta saa apua esim. tietokoneriippuvaisuuden aiheuttamiin ongelmiin.

 Vanhemmille löytyy auttava VANHEMPAINPUHELIN 0600 12277 (0,08 euroa/min + pvm). Päivystysaikoina puhelimeen vastaavat koulutetut vapaaehtoiset päivystäjät, jotka kuuntelevat, miettivät kanssasi ratkaisuja ja antavat tietoa perheille tarkoitetuista palveluista. Puhelimeen voi soittaa nimettömänä ja auttava puhelin noudattaa puhelinauttamisen eettisiä periaatteita . Vaitiolovelvollisuus sitoo päivystäjiä. Sen lisäksi VANHEMPAIN NETTI palvelee osoitteen www.mll.fi kautta ja se on suunnattu vanhempien tukemiseen. Siellä voi purkaa mieltä ja jakaa huolia vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Viestiin vastaa koulutettu vapaaehtoinen päivystäjä viimeistään kahden viikon kuluessa. Päivystäjä miettii ratkaisuja soittajan kanssa ja tarjoaa tarvittavaa tietoa. MLL:sta löytyy myös muita palveluita, joista voi lukea em. nettiosoitteesta.

 LASTEN JA NUORTEN PUHELIN 0800-120400 palvelee kasvuikäisiä alle 20 -vuotiaita, kun on asioita, joista ei voi puhua kaikkien kanssa. Ei uskalla tai kehtaa. Joskus taas ei ole kuuntelijaa silloin, kun sitä tarvitsee tai vastaajaa, kun on kysyttävää. Lasten ja Nuorten puhelimeen voi soittaa maksutta koko maassa. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu päivystäjä, jolla on aikaa kuunnella. Toisinaan auttaa pelkästään se, että puhuu jonkun kanssa, toisinaan hyvät neuvot ovat tarpeen. Puhelimen päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia oli asia mikä tahansa, soittaa voi nimettömänä. Puhelimella on päivystysajat, jotka voi tarkistaa Mll:n kotisivuilta tai puhelimen nauhoitetiedotteesta. LASTEN JA NUORTEN NETTI palvelee osoitteessa www.mll.fi/nuortennetti.

Kun vanhempi hakee apua kodin ulkopuolelta, saattaa nuori tajuta tilanteen todellisen luonteen ja vakavuuden. Vanhemman osoitettua välittämisensä voi nuorikin helpommin osallistua tilanteen purkamiseen, jolloin he yhdessä rakentavat parempaa huomista. Meidän vanhempien suurimpana tehtävänä on luoda kotiimme henki, jossa kunnioitetaan ja arvostetaan yksilöitä ikään katsomatta. Lapsemme, lahjaksi annetut, edustavat uudempaa sukupolvea, jonka kehitys ja ymmärrys kaikin puolin ovat pidemmälle vietyjä. He ovat tulleet antamaan meille mahdollisuuksia ymmärryksemme laajentamiseen, joka tapahtuu sydämen kuuntelun kautta. Kaiken tuskan keskellä älkäämme unohtako, että pahinkin kipu sisältää helmen ytimen, kallisarvoisen lahjan. Ja viisaat ovat sanoneet, ettei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta.

Takaisin edelliselle sivulle